Puola-tapahtuma Eurooppasalissa

EKSOn keskustelutapahtuma EU:n vaihtuvista puheenjohtajamaista jatkui 12.3. Eurooppasalissa Puolan esittelyllä. Tilaisuuden aluksi Puolan suurlähettiläs Tomasz Chłoń esitteli Puolan puheenjohtaja- kauden prioriteetteja, joista aivan ensimmäisenä oli Euroopan turvallisuus. Tämä ei liene mitenkään yllättävää, sillä asia on ollut lähes päivittäin esillä mm. Ukrainan sodan käänteiden ja Trumpin valtaantulon johdosta.
Puola on valtio, jolla on itsellään vahva puolustus mutta joka geopoliittisen asemansa vuoksi toivoo myös EU:lta ja Natolta vahvempaa otetta puolustuksessa.
Suurlähettilään esitystä kommentoi Suomen entinen Varsovan suurlähettiläs Hanna Lehtinen, joka totesi, että Suomen ja Puolan näkemykset tilanteesta ovat hyvin lähellä toisiaan.
Keskustelussa käsiteltiin muun muassa Euroopan roolia Ukrainan rauhanprosessissa, joka on toistaiseksi jäänyt hyvin vähäiseksi. Eurooppa kuitenkin pyrkii mukaan mm. ottamalla harteilleen Ukrainan turvallisuuden takaamisen siinä tilanteessa, kun maahan on mahdollisesti saatu aselepo.
Puolustus- ja turvallisuuskysymysten jälkeen siirryttiin enemmän Puolan yhteiskunnan tarkasteluun. Tämän aloitti Antti Blåfield selostamalla kirjaansa "Puola on samaa maata".
Kirjassa, jonka Antti Blåfield on tehnyt yhdessä diplomaattipuolisonsa Erja-Outi Heinon kanssa, selostetaan erilaisia yhtymäkohtia molempien maiden historiasta, vaikka suurvaltapolitiikka on vienyt ne usein erilaisiin poliittisiin tilanteisiin.
Puola vapautui kommunistisesta leiristä sen hajottua vuonna 1989 ja liittyi hyvin pian sen jälkeen Natoon ja EU:n.
Tällä hetkellä Puolassa valmistaudutaan loppukevään presidentinvaaleihin, millä on oma merkityksensä, sillä presidentti ei ole Puolassa pelkkä keulakuva, vaan hänellä on myös todellista valtaa sisä- ja ulkopolitiikassa.
Tällä hetkellä Puolan pääministeri Donald Tusk ja presidentti Andrzej Duda ovat kilpailevista poliittisista ryhmittymistä, mikä asetelma on usein luonut kitkatilanteita.
Tilaisuus päättyi Puolan suurlähetystön tarjoamaan kahvi- ja virvoketarjoiluun.

Kuvassa vas. lähetystöneuvos Erja-Outi Heino, Ekson pj. Risto Veltheim, suurlähettiläs Tomasz Chłoń ja kirjailija Antti Blåfield.

Vierailu Eduskunnassa

EKSO teki 26. helmikuuta vierailun Eduskuntaan edustaja Pia Kauman (kok) vieraana. Pia Kauma on yksi eniten kansainvälisesti verkostoituneista kansanedustajista, ja hän toimii nykyisin mm. ETYJ:n parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajana. Hän on ollut myös mukana useissa vaalitarkkailutehtävissä, viimeksi Georgian parlamenttivaaleissa ETYJ:n tarkkailumission johtajana viime syksynä. Kauman esityksessä eksolaisille käsiteltiin mm. ETYJ:n roolia ja mahdollisuuksia toimia kansainvälisten neuvottelujen forumina nykyisessä, varsin lukkiutuneessa tilanteesssa. Kysymys on sikäli ajankohtainen että Suomi on parhaillaan ETYJ:n puheenjohtajamaa.

Café Europassa Tuomas Heikkilä

Kuluvan vuoden viimeisen kahvilakeskustelun aiheena oli sivistys - Mitä se on tai ei ole?
Ajankohtaisuutta teemalle antoi, että opetus- ja kulttuuriministeriö on julistanut sivistyksen vuoden teemaksi, ja siitä on nähty paljon julkisia puheenvuorojakin.
Korttelikahvilan puhujavieraana oli kirkkohistorian professori Tuomas Heikkilä, joka on myös tunnettu keskiaikaa koskevista tutkimuksistaan sekä toiminnastaan mm. Villa Lanten johtajana vuosina 2013-2018. Alustus kattoi eurooppalaisen sivistyksen vaiheita keskiajasta aina nykypäivään, ja keskustelu aiheesta oli erittäin vilkasta.
Lähes kaikki osallistujat halusivat sanoa, mikä heidän mielestään on sivistystä ja etenkin mikä siinä mättää, että kaikki ei selvästikään ole ihan niin kuin pitää.  Esimerkiksi julkinen debatti tuntuu olevan yhä enemmän epäkonstruktiivista ja "sivistymätöntä". Hyvä tapakulttuuri tuntuu usein kadonneen.
Paljon puhuttiin myös siitä, että materialismi ja hyötynäkökohdat ovat päivän teemoja ja joskus tappavat alleen humanismia, joka sinänsä voisi edistää kansakunnan sivistymistä.
Kysyttiin myös mistä tulee sana sivistys, ja Tuomas Heikkilän mukaan sen alkuperänä lienee latinan sanassa "civis" eli kansalainen. 1820 eräs Turun yliopiston professori tähdensi, että oppimisen kautta nuoret fuksit "civistyvät", siis tulevat oppineiksi ja kunnon kansalaisiksi. Kovasta c:stä siirryttiin pehmeään - ja siitä alkoi meillä tunnettu "sivistys"!
Lopuksi jäimme pohtimaan, että onko puhe sivistyksestä ja sen rapautumisesta eräänlainen ikuisuusteema. Jo muinaisessa Roomassa päiviteltiin tapojen turmellusta ja tuskasteltiin "o tempore, o mores". Kysymys jäi ilmaan.
Tämä oli EKSOn viimeinen tilaisuus tänä vuonna, ja ensi vuonna palataan taas asiaan uusin teemoin.

Eksolaiset vierailulla Eduskunnassa

EKSO:laiset vierailivat 13. marraskuuta Eduskunnassa, missä heitä isännöi Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Kimmo Kiljunen (sdp). Kimmo Kiljunen on ollut eduskunnassa yhtä kautta lukuun ottamatta vuodesta 1995 alkaen ja hän kertoi myös olevansa tällä hetkellä eduskunnan ikäpuhemies. Kansainväliset asiat ovat aina olleet Kimmo Kiljusen keskeistä kiinnostuksen aluetta, ja paljon matkustaneena hän on nähnyt kaikki maailman kriisialueet myös paikan päällä. Vuodesta 2022 hän on kyennyt hyödyntämään omaa kokemustaan ja tietopohjaansa johtamalla tärkeän ulkoasiain valiokunnan keskusteluja.
Oman Nato-linjansa Kiljunen kertoi syntyneen melko myöhään, sillä hän kuului pitkään Nato-jäsenyyden epäilijöihin. Hänen mielestään Nato voisi olla keino parantaa Suomen turvallisuutta, mutta ei mikään päämäärä sinänsä, niin kuin se tuntui monille olevan. Hänen oma näkemyksensä kääntyi kuitenkin kun Venäjä tuntui vuoden 2022 alussa "kieltävän" Nato-laajennuksen, mikä olisi samalla merkinnyt Suomenkin Nato-option romuttumista. Kun samana keväänä vielä alkoi raaka hyökkäys Ukrainaan oli selvä, että Suomen oli haettava turvaa sotilaallisesta liittoutumisesta.
Joihinkin Venäjä politiikan osa-alueihin Kiljunen kuitenkin suhtautuu hyvin kriittisesti. Esimerkiksi sanktiopolitiikka on ollut monessa suhteessa epäonnistunutta, kun nimenomaan Venäjän väestöön kohdistuvat taloudelliset toimet ovat sataneet Putinin laariin ja antaneet pontta hänen puheilleen lännen "Venäjä-vastaisuudesta".
Kiinan tilannetta Kiljunen kuvasi korostamalla, että Kiina on periaatteessa status quo -valtio, jonka talous on monella tavalla kytketty Taiwaniin, samoin kuin Taiwanin Kiinaan. Hän ei usko että Kiina lähtee omin toimin tätä tilannetta muuttamaan, ellei Taiwan pyri eroon yleisesti hyväksytystä yhden Kiinan politiikasta.
Kimmo Kiljusen mielenkiintoista ja eloisasti esitettyä ulkopoliittista katsausta seurasi vilkas keskustelu EKSOlaisten kanssa. Vierailumme Arkadianmäellä päättyi Eduskunnan toimitilojen esittelyyn.

Unkari-tapahtuma Eurooppasalissa

EKSO:n perinteisessä EU-puheenjohtajamaa esittelyjen sarjassa oli 16.10. vuorossa Unkari, jolla on hallussaan tämä paljon kiistelty puheenjohtajuus vuoden loppuun. Kuten oli odotettavissa, aiheesta syntyi hyvin vilkas keskustelu, ja esille nousi varsin erilaisia näkemyksiä siitä, onko Unkari oikealla asialla Euroopassa vai pelkkä populistinen häirikkö.

Tilaisuuden aloitti Unkarin suurlähettiläs Klara Breuer, joka PowerPointin avulla valotti perusteellisesti Unkarin puheenjohtajakauden tavoitteita EUssa. Pääasiassa nämä tavoitteet noudattavat aivan perinteisiä EU-linjauksia, kuten esim. kilpailukyvyn parantaminen, maahanmuuton rajoittaminen ja mm. Euroopan oman puolustuksen vahvistaminen.
Unkarin oma ulkopolitiikka ei tässä yhteydessä tullut paljonkaan esillä, koska nykyisen järjestelmän mukaan vaihtuvalla puheenjohtajalla ei ole enää samaa näkyvää roolia neuvoston työssä kuin ennen.
Ulkopolitiikan johto on Maastrichtin sopimuksen jälkeen vuodesta 2011 yhä selkeämmin neuvoston pysyvällä puheenjohtajalla (tällä hetkellä Charles Michel), komission puheenjohtajalla (Ursula von der Leyen) ja myös ulkopoliittisella edustajalla (Joseph Borrell).
Poliittiset erimielisyydet näkyvät kuitenkin jo siinä, että useat Unkari-kriittiset maat, Suomi niiden joukossa, eivät lähetä ministeriä Unkarin järjestämiin epävirallisiin ministerikokouksiin, vaan jäävät pois protestina sen EU:n sisällä harjoittamaa "repivää politiikkaa" kohtaan.

Toisena pääpuhujana oli Suomen johtavana itä-Eurooppa-asiantuntijana tunnettu ja EKSOn vieraana usein aikaisemminkin ollut tri Katalín Miklóssy, joka nykyisin on Aleksanteri-instituutin professori.
Oman juuri ilmestyneen kirjansa teemoja toistellen Miklóssy korosti, että Unkarin demokratia on rapautunut koko sen ajan kun nykyinen Fidesz-puolue ja sen itsevaltainen johtaja Viktor Orbán ovat olleet vallassa vuodesta 2010. Euroopan parlamentissa esitettyjen kannanottojen ja useiden selvitysten mukaisesti Unkarin ei voi enää katsoa noudattavan oikeusjärjestelmäperiaatteita "rule of law", mikä on osa EU:n keskeistä arvopohjaa.
Esitellessään puoluekarttaa Euroopan parlamentissa Miklóssy kyllä totesi, että "orbánilainen ajattelu", jossa arvokonservatismi yhtyy Unkarin sodan vastustamiseen ja jopa Venäjän myötäilyyn, on lisääntynyt Euroopassa useiden viime vaalien johdosta.

Kolmantena puhujana oli nuoremman polven tutkija Annastiina Kallius, joka keskittyi Unkarin taloudellisiin olosuhteisiin.
Eittämättä Unkari on viime aikoina saanut valtavasti investointeja Euroopasta ja muualtakin mm. autoteollisuuteen, joka on hyvin tärkeä ala maassa. Miltei kaikki suuryritykset ovat tavalla tai toisella kiinnostuneita Unkarin markkinoista, ja se myös avoimesti ilmoittaa käyttävänsä edullista venäläistä energiaa mitä teollisuus tarvitsee. Tämä on myös kilpailuetu verrattuna moniin länsi-Euroopan maihin.
Odotettua lyhyemmäksi jäänyt keskusteluosuus pyrki tuomaan täydennystä näihin hyvinkin erilaisiin, mutta myös toisiaan täydentäviin näkemyksiin.

Mitä erityisesti Ukrainan sotaan ja sen nykytilanteeseen tulee, oli yhä voimakkaammin esillä näkemys, että rauhan mahdollisuuksia pitää nyt tutkia ilman, että se merkitsisi esim. Ukrainan antautumista tai suvereenisuuden loukkaamista.
Suuri kysymys tällä hetkellä on, että pystyykö EU muodostamaan tässä asiassa oman kantansa kovien ristipaineiden vallitessa vai jääkö lopullinen ratkaisu lopulta taas suurvaltojen, Yhdysvaltojen, Venäjän ja ehkä Kiinan päätettäväksi.
Pääministeri Viktor Orbánin viimekesäisen Moskovan vierailun herättämä kritiikki on jossain määrin laantunut, kun ajatus neuvotteluista Venäjän kanssa on vahvistunut. Jopa liittokansleri Scholtz on sisäpoliittisten paineiden johdosta ilmoittanut aikovansa olla lähiaikoina yhteydessä presidentti Putiniin.
Kuten usein ennenkin aika tuntui loppuvan kesken, sillä ilmaan jääneitä kysymyksiä oli vielä paljon. Silti yleisö poistui Eurooppa-salista tyytyväisenä tuntien, että olivat saaneet varsin monipuolisen paketin ajankohtaista tietoa tämän erikoisen ja omapäisen EU-puheenjohtajamaan poliittisesta ajattelusta.

Tapahtuman musiikillisesta annista vastasivat Sibelius-Akatemian viulunsoiton professori Réka Szilvay ja musiikin opiskelija Emmi Peltola soittaen Béla Bartókin sävellyksiä kahdelle viululle.

Risto Veltheim

Café Euroopassa Petri Tuomi-Nikula

EKSO avasi syyskautensa 25.9. kahvilakeskustelulla Kruununhaan tutussa Korttelikahvilassa, jossa puhujavieraana oli entinen suurlähettiläs, tietokirjailija Petri Tuomi-Nikula. Aiheena oli ensisijaisesti Tuomi-Nikulalta viime elokuussa ilmestynyt kirja "Erilaista diplomatiaa", joka kertoo hänen yli 40-vuotisesta urastaan eri tehtävissä ulkoministeriön sekä myös laajemmin kulttuurielämän palveluksessa.
Alun pitäen lehtimiesuralle lähtenyt Tuomi-Nikula aloitti diplomaattipalvelunsa lehdistöavustajana Bonnin edustustossa v. 1975 keskellä kylmää sotaa ja silloin Saksassakin vellonutta suomettumiskeskustelua. Vaikka Suomen tilannetta myös ymmärrettiin, se nähtiin varoittavana esimerkkinä Eurooppaan kohdistuvasta uhasta.
Sieltä ura jatkui Wieniin ja Lontooseen lehdistöneuvoksen tehtävissä ja myöhemmin suurlähettilääksi Roomaan ja Budapestiin. Tuomi-Nikulan Budapestin vuosina 2015-19 valtaansa kasvattanut pääministeri Viktor Orbán jo puolusti vahvasti kansallismielistä linjaansa, etenkin maahanmuuton vastustamista, sekä taisteli Brysselin ajamaa liberalismia vastaan.
Pitkältä uralta kertyneet monet mielenkiintoiset muistot ja havainnot Tuomi-Nikula on koonnut poikkeuksellisen kiinnostavaksi kirjaksi, joka on myös saanut lehdistössä arvostelumenestyksen. Teoksen kiinnostavuuden takaavat Tuomi-Nikulan poikkeuksellisen laajat yhteiskunnalliset suhteet aina keskeisiä päättäjiä myöten sekä hänen raikas henkilökohtainen tapansa kuvata itse elettyjä ilmiöitä ja tapahtumia.
Teema oli saanut korttelikahvilan aivan täyteen asiasta kiinnostuneita eksolaisia, ja keskustelu erilaisten, esiin nousseiden asioiden ympärillä oli varsin vilkasta.

Risto Veltheim
Hallituksen puheenjohtaja
EKSO

Menneitä tapahtumia

Historiaa

Euroopan Kulttuurisäätiö perustettiin Genevessä vuonna 1954 tavoitteena eurooppalaisen kulttuuriyhteistyön edistäminen. Säätiön toimintaan kutsuttiin jo alkuvaiheessa mukaan kulttuuri- ja talouselämän vaikutusvaltaisia edustajia myös Suomesta. Ensimmäisiä suomalaisia jäseniä olivat mm. kauppaneuvos K.M. Teodor Auriala, vuorineuvos Göran Ehrnrooth, ministeri Eljas Erkko, vuorineuvos Heikki H. Herlin, professori Magnus Malmberg, vuorineuvos R. Erik Serlachius ja kauppaneuvos Hugo Timonen. 1960-luvulla Euroopan Kulttuurisäätiö aloitti ohjelman, jonka tavoitteena oli luoda kansallisten komiteoiden verkosto Eurooppaan. Suomen kansallinen toimikunta perustettiin vuonna 1969 vuorineuvos Herlinin aloitteesta. Tavoitteena oli eurooppalaisen kulttuurisen yhteyden korostaminen ”kolmantena tienä” toisaalta pohjoismaisen ja toisaalta Neuvostoliittoon suuntautuneen kansainvälisyyden rinnalla. Suomen Osasto on alusta asti toiminut kansalaisjärjestönä, ja yhdistysrekisteriin se merkittiin vuonna 1973.
Suomen Osasto on aina pitänyt esillä pohjoisen ulottuvuuden teemaa ja korostanut Itämeren ja sen ympärillä olevien maiden merkitystä Euroopassa. 1970-luvun lopulla perustettiin yhdistyksen aloitteesta Arktisen Keskuksen Säätiö. Vuonna 1992 aloittikin Rovaniemellä pohjoisten alueiden kansainvälinen tutkimus- ja kohtauspaikka Arktikum, joka pitää sisällään paitsi tutkimukseen, tietojenkeruuseen ja näyttelytoimintaan keskittyvän Arktisen keskuksen, myös Lapin maakuntamuseon. Itämeren alueen yhteistyö oli esillä erityisesti 1990-luvun Euroforum-seminaareissa, joiden aiheina olivat Muutos ja vastuu Pohjois-Euroopassa - Hyvinvointi ja aktiivinen kansalaisyhteiskunta sekä Ihmisoikeudet ja vastuut. Suomen Osasto on käynnistänyt myös kansainvälisen Eurooppa koulussa -kilpailun Suomessa ja Virossa.

2000-luvun seminaarit: Eurooppa paikallistasolla ja Euroopan yhdentymisen merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa

Yhdistyksen tehtävänä on aina ollut aktiivinen ja ajankohtaisiin aiheisiin tarttuva yhteiskunnallinen ja kulttuurikeskustelu. 2000-luvun seminaarien aiheina ovat olleet erityisesti eurooppalainen identiteetti, sivistys ja monikulttuurisuus. Keväällä 2007 järjestetty kansainvälinen The Idea of Europe: Continuity and Change -seminaari yhdisti näitä kaikkia teemoja. Seminaarissa pohdittiin EU:n rauhaan ja yhteistyöhön tähtäävää perusajatusta sekä keskusteltiin eurooppalaisista arvoista, identiteetistä ja sivistyksestä sekä niiden kytkeytymisestä taloudelliseen menestykseen ja hyvinvointiin. Lisäksi tutkittiin median, erityisesti Internetin, mahdollisuuksia eurooppalaisen julkisuuden luojana.
Median rooli on ollut keskeisesti esillä myös aiemmin. Elokuussa 2004 yhdistys järjesti yhdessä Ylioppilaslehden kanssa eurooppalaisten ylioppilaslehtien konferenssin Enlargement of young minds, joka kokosi lähes 70 osallistujaa 21 Euroopan maasta Helsinkiin. Konferenssilla juhlistettiin Euroopan Kulttuurisäätiön 50-vuotista taivalta. Nuorten ajatukset Euroopasta ja tulevaisuudesta sekä sukupolvien välisen dialogin edistäminen ovat olleet yhdistykselle tärkeitä teemoja vuosien varrella.
2000-luvulla Suomen Osaston toiminta on laajentunut suomalaisiin yliopistokaupunkeihin Helsingin ulkopuolella. Marraskuussa 2001 pidettiin seminaari Kaamoksen valossa – Pohjoinen Euroopan turvallisena voimavarana Arktikumissa Rovaniemellä. Helmikuussa 2003 järjestettiin seminaari Oulu – eurooppalainen menestystarina ja keväällä 2004 Jyväskylässä alueellisen kehittämisen seminaari Kulttuurin paikka. Syksyllä 2006 järjestettiin Turussa seminaari Turku ei jätä kylmäksi! yhteistyössä Turku Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2011 -hankkeen kanssa. Vuonna 2008 järjestettiin Seinäjoella seminaari Seinäjoki –Lakeuden Bryssel, jossa pohdittiin Seinäjoen roolia ja sen muutosta yhdentyvässä Euroopassamme.
Vuonna 2007 alkanut EU-puheenjohtajamaita esittelevä luentosarja puolestaan tutustuttaa EKSO - Euroopan Kulttuuriyhdistys ry:n jäseniä kulloinkin EU-puheenjohtajana toimivan maan talouteen, politiikkaan ja kulttuuriin.
Vuonna 2009 EKSO - Euroopan Kulttuuriyhdistys ry. juhli 40-vuotisjuhlaansa. Tämän kunniaksi yhdistys kirjoitutti historiateoksen, joka julkaistiin juhlaseminaarin yhteydessä syyskuussa 2009.
Lokakuussa 2012 yhdistyksen nimi vaihtui muotoon EKSO - Euroopan Kulttuuriyhdistys ry.
Vuodesta 2013 lähtien EKSO on järjestänyt Minne menet, Eurooppa? -luentoja. Seminaarit ovat yleisölle avoimia ja niitä järjestetään noin kaksi kertaa vuodessa. Luennot käsittelevät erilaisia eurooppalaisia aiheita, ja seminaareja on järjestetty muun muassa teemoilla Eurooppa ja nuoret, Filosofien Eurooppa sekä Venäjä, Suomi ja Eurooppa.
Tavoitteenamme on liikkumisen kautta kasvattaa nuorten hyvinvointia. Tämä tehdään tietysti luomalla positiivinen ympäristö ja paljon eri harrastusmahdollisuuksia.

Euroopan Kulttuurisäätiö - Kulttuuriyhteistyön edistäjä

Sveitsiläinen filosofi Denise de Rougemont ja joukko samanhenkisiä eurooppalaisia perusti vuonna 1954 Genevessä Euroopan Kulttuurisäätiön. Johtavana ajatuksena oli: "Ellemme voi yhtyä poliittisesti ja taloudellisesti, yhtykäämme edes kulttuurisesti" . Pyrkimyksenä oli edistää eurooppalaista kulttuuriyhteistyötä sekä sisällyttää inhimillinen ja kulttuurinen ulottuvuus jälleenrakentamiseen. Vuonna 1960 säätiö siirtyi Amsterdamiin.
Ensimmäisiä toimenpiteitä oli sarja Euroopan kulttuuriyhteistyötä ja tulevaa kehitystä käsitteleviä kokouksia sekä apurahaohjelman laatiminen. Päämääränä oli monikansallisen yhteistyön tukeminen Euroopassa. Tämä on edelleen säätiön toiminnan kantava ajatus. Säätiöllä on myös eurooppalaisten instituutioiden verkosto, joka toimii yhteiskunta-, ympäristö- ja mediatutkimuksen aloilla eri Euroopan maissa. Euroopan Kulttuurisäätiö toimii läheisessä yhteistyössä Euroopan neuvoston ja Euroopan komission kanssa. Mm. Erasmus-, Tempus- ja Eurydice-ohjelmat ovat saaneet alkunsa säätiön Euroopan unionilta saamina toimeksiantoina. 1960-luvun lopulla alettiin perustaa kansallisia komiteoita yhteyksien laajentamiseksi ympäri Eurooppaa.
Säätiön puheenjohtajina ovat toimineet Alankomaiden Prinssi Bernhard sekä professori ja entinen oikeusministeri Ynso Scholten. Nykyinen puheenjohtaja on H.K.K. Alankomaiden Prinsessa Laurentien. Säätiön neuvoa-antavassa elimessä Advisory Councilissa on mukana Suomen Osaston entinen puheenjohtaja, professori Laura Kolbe.
Tänä päivänä Euroopan Kulttuurisäätiön tavoitteena on edelleen rajoja ylittävä kulttuuriyhteistyö Euroopassa ja sen lähialueilla. Säätiön toiminnan kantavana ajatuksena on "The experience of diversity - the power of culture". Säätiö avustaa erilaisia kulttuuriprojekteja, minkä lisäksi säätiöllä on omat ohjelmansa taiteen, median ja liikkuvuuden saroilla. Tavoitteena on löytää uusia, innovatiivisia tapoja tehdä kulttuurista yhteistyötä. Verkossa toimiva LabforCulture -kulttuuriportaali on hyvä esimerkki Säätiön aloittamasta hankkeesta, joka mahdollistaa kulttuuritoimijoiden verkottumisen, kokemuksien vaihdon ja tiedonhankinnan. Euroopan Kulttuurisäätiö toimii eurooppalaisen kulttuuripolitiikan puolestapuhujana Euroopan Unionissa ja lähialueilla sekä tukee kulttuuriorganisaatioita niiden pyrkimyksissä alueilla, joissa kulttuuripolitiikan käytänteet ovat vielä kehittymässä. Säätiön vuosien 2006-2008 toiminnan fokuksena on tutkia taiteen ja kulttuurin avulla ihmisten moninaisuuden kokemuksia sekä kampanjoida positiivisia kokemuksia luovien olosuhteiden mahdollistamiseksi.